YRITTÄJÄ, NAINEN JA ÄITI - FIILISTELY SALLITTU

Vuoden 2015 viimeistä päivää viedään ja päätin ehtiä vielä istahtaa valkoiselle sohvalleni. Tähän vuoteen on mahtunut paljon, joten teen pikaotannan merkityksellisimmistä huomioistani viestintäyrittäjänä, naisena ja äitinä.

Kun kaksi vuotta takaperin päätin hypätä pois palkkatyöstä ja stressioravanpyörästä, minua hieman hirvitti. Nyt taakse katsoessani taputan itseäni olkapäälle - pelastin itseni vakavalta työuupumukselta ja ylläpidin teollani omaa arvomaailmaani. Uuden edessä on hyvä olla nöyrä, mutta samalla luottaa itseensä. Jos jotain oikein kovasti haluaa, sitä myös yrittää parhaansa ja oppii uusia tapoja toimia, kun pitää silmänsä ja korvansa auki. Siksipä lausunkin tässä ihan ääneen: jos joku miettii - edes vähän - uuteen heittäytymistä, olen käytettävissä juttukumppaniksi ja kuuntelijaksi. Paljon olen yrittäjyydestä oppinut ja eniten ehkä vielä itsensä likoon laittamisesta. Tätä sparraan mielelläni! 

Yrittäjän teesini:
1. Tartu rohkeasti uuteen, vaikka et aina heti kuule eurojen kilahtavan kassaan.

 2. Verkostoidu ja kontaktoidu jokaisessa tilanteessa, jossa olet mukana - uusi potentiaalinen asiakas saattaa odottaa sinua vaikka joululahjaostoksia tehdessäsi kassaneitinä (tositarina, jonka kerron myöhemmin!)

3. Jos olet yksinyrittäjä, muista, että verkostot ovat elintärkeitä. Kaikkea ei vain pysty tekemään yksin ja silloin auttava käsipari & aivokapasiteetti kollegalta on kullan arvoista. Asiakkaan pitää saada sitä,  mitä hän haluaa eli on tilannut. Ei ole sinulta pois, vaikka käyttäisit lopputuloksen toteutukseen "kilpailevaakin" kumppania. Tärkeintä on, että asiakas kokee saavansa haluamansa (ja vähän enemmän) juuri sinun avullasi.

Epäröin yrittäjyyteen heittäydyttyäni myös sitä, miten työorientoituneena naisena saan pidettyä hommat hallinnassa. Tiedän jo ennakkoon, että saatan "uppoutua" työhön ja kaikki muu unohtuu. Moni tarina kertoo, kuinka yrittäjillä ei ole lomia ja töitä tehdään pahimmillaan 24/7. Omalta osaltani päätin pitää huolta siitä, että yritän kaikkeni, jotta pystyn pitämään riittävästi työstäirtaantumishetkiä (=lomapäiviä) ja huolehtia terveydestäni. Aina ei ole ollut helppoa päästää irti aivotyöstä ja ajattelemisesta, mutta kännykän off-kytkentä ja kodin ulkopuolisen toimiston hankkiminen auttoivat kummasti. Kun tietyt työjutut ovat työpaikalla, voi elää vapaammin kotona. Ehkä? (Tämä on vielä vähän hakusessa - tunnustan.) Terveyteen ja fyysiseen hyvinvointiinkin panostaminen on ollut vielä harjoitusasteella, mutta en missään nimessä ole luovuttanut.

Naisen logiikkaa:
1. Muista pitää huolta itsestäsi. Älä unohda säännöllistä ruokarytmiä, vaikka olisi kuinka kiire. Vaaka kertoo heti, jos syöt epäsäännöllisesti. Älä ole silti vaa'an orja, yritä kuunnella kehosi signaaleja ja tee niille jotain.

2. Pidä edes yksi harrastus, joka on vain sinun juttusi. Se voi olla juoksulenkki, leipominen, dekkarien luku.... ihan mitä vain. Kunhan nautit siitä, mitä teet ja annat sen ajan itsellesi.

3. Aloita laihdutuskuuri - taas kerran. Päätä, että tällä kertaa tulos on lopullinen ja kyse on elämänhallinnasta. Jatka tätä vuoden loppuun ja aloita uudelleen! (Haha - sainhan sinut nauramaan... edes hymyilemään? Tämä kohta 3. nimittäin kuuluu oikeasti niin, että "älä ota kaikkea niin vakavasti, hymyile ja naura, kun siihen on aihetta!")

Naisena mieli kaihertaa kaiken keskellä myös siitä, että työn ja itsensä lisäksi pitäisi myös hallita lapsia. Oh, omat lapseni taitavat olla menetetty case, mutta yritän silti joka päivä parhaani. Äitinä kuskaan, kannustan ja kustannan. Kuskauksesta on perheessämme tullut itse asiassa tavaramerkkini, erityisesti keskimmäisen jääkiekkoilijan roudarina. Nuorimies (13v) vaihtoi syksyllä jääkiekkoseuraa ja matkat hallille kotiovelta vievät parhaimmillaan 80 km kyiseisen kuskauskerran osalta. Ilmoitinkin heti elokuussa miehelleni, että erityisesti tiistain Järvenpää-keikat ovat minun. Starttaamme auton pojan kanssa klo 15 tietämissä ja kotona olemme noin 20.00. Tässä välissä tien päällä on kulunut ajasta noin 1,5 h, kaikki muu aika on minun. Teen töitä, käyn paikallisessa uimahallissa, etsin Järvenpäässä uusia sauvakävelyreittejä, luen kirjaa hallin kahviossa - mitä milloinkin. Muut lapset saavat oman osuutensa roudauksistani sitten viikon muina päivinä. Ja huomionarvoista on ehkä mainita, että maanantaisin meillä ei ole mitään!!!!!!

Äiti päättää:
1. Aikuinen ohjaa lasta, ei toisin päin. Välillä lapsi toki asettaa ohjauksen raamit, mutta äitinä kestän sen, koska haluan meidän kaikkien parasta. (Keskeytän esim. työpäivän toimistolla tullakseni tekemään ruokaa kotiin lapsille, joilla kaikilla on harrastuspäivä ko. päivänä. Samalla saan syödä itsekin kotiruokaa ja voin seurustella lasteni kanssa. Illalla ehtii tehdä töitä lisää, ja lapsille tämä on ok, koska ovat saaneet huomiotani ja ruokaa jo sinä päivänä.)

2. Nukkuminen on number one. Teini-ikäiset eivät ymmärrä, että älyvehje on kaiken pahan alku ja juuri. Eikä äitikään aina. Otamme luurit pois kaikilta yöksi.... paitsi perheen isältä, joka ei vielä ymmärrä omaa parastaan. Toisaalta, minä en olekaan hänen äitinsä. 

3. Saa mennä tunteella. Äiti on kuitenkin aikuinen ja jälkikasvu lapsia. Muista oma roolisi, vaikka kuinka "....ituttaisi".  

Nyt lausun Sinulle hyvää tulevaa vuotta 2016 ja toivon, että istahdat sohvalleni vuoden vaihduttuakin. Saamani palaute kirjoittelustani on ollut inspiroivaa ja ilahduttanut minua henkilökohtaisesti niin naisena kuin yrittäjänä. ISO KIITOS. Kuuluillaan! Ja kumpikin kuvista löytyy tietysti Pinterestistäni.

PARAS LAHJA ON KUUNTELUN TULOS

Lahja ei ole vain materiaa, vaan ikivanha tapa viestiä ja hoitaa suhteita. Näin joulun alla monella on paineita lahjojen hankinnasta. Vaikka viimeisiä päiviä viedään, niin nyt tarkkana. Toiveen täyttyminen ilahduttaa enemmän kuin yllätys, vaikka antaja toisin ehkä luulee!

Lahjan antaminen kannattaa, sillä toisen muistamisesta saa itsellekin hyvän mielen. Ilmiö on todistettu ihan tieteellisesti. Rahan käyttäminen tai itsetekemisen vaivan näkeminen lisää onnellisuutta enemmän kuin itselle hankkiminen, todennettiin jo 2009 Science-lehdessä julkaistussa tutkimuksessa.

Kenelle lahjan annat?

Lahjaideat kannattaisi miettiä yksi ihminen kerrallaan. Silloin lahjoista saa osuvampia. Tunnustan suoraan, että oma taktiikkani on joulushoppailuissa ollut aiemmin se, että hankin mahdollisimman vaihtelevia lahjoja ja sitten yritän niistä keksiä parhaiten eri saajille sopivat. Toki niin, että kaikki tai mikä tahansa hankkimistani lahjoista ilahduttaisi vastaanottajaa. Tänä jouluna muutin taktiikkaa, sillä olen pitkin vuotta valinnut monessa tilanteessa kuuntelun tien!

Toivottu lahja antaa leveimmän hymyn

Jos läheinen on kertonut suoraan lahjatoiveestaan, niin miksei sitä noudattaisi? Itsekin voi suoraan kysyä, mitä toinen haluaisi. Hän mitä todennäköisimmin silloin myös pitää siitä. Tämä pätee erityisesti läheisimpiin ihmisiin, joiden kanssa usein myös avaa lahjoja. Naamanilme kertoo nopeasti, mitä mieltä saaja lahjasta on. Vaikka lahja olisi se, mitä on toivottu ja odotettu, on ilme yleensä auvoisempi ja iloisempi kuin silloin, kun paketista paljastuikin jotain muuta.

Toivelahja ei ehkä ole yllätys, mutta sitä arvostaa ja siitä tykkää luultavasti astetta enemmän kuin lahjasta, joka on saajalle spontaanisti valittu. Lahjan antaja usein olettaa tekevänsä vaikutuksen yllättämällä, mutta kokemuksen rintaäänellä totean, että lahjan saajaa onnistuu ilahduttamaan enemmän, kun kääreistä paljastuu se toivottu lahja. Tämä pätee niin lapsiin kuin aikuisiin, ja ennen kaikkea tietysti oman perheen jäseniin.

Tätä taktiikkaa noudattamalla onnistuivat joululahjahankinnat omalle perheelle tänä vuonna kivuttomasti. Jotain pientä yllätystäkin toki joulupapereihin kääritään, mutta eivät nekään varsinaisia yllätyksiä ole, vaan äitinä ja vaimona bongattuja tarpeellisuuslahjoja, jotka kääritään erityisen kauniisti ja kekseliäästi.

Entäs sitten asiakkaalle?

Asiakkaiden ja yhteistyökumppaneiden osalta olen noudattanut linjaa, joka itseäni on ilahduttanut saajapuolena vuosikausia. Pullo glögiä, jouluteetä tai -kahvia, suklaata, kynttilä, joulumausteita tai viinipullo. 

Jouluun liittyvä pieni hyötylahja ei yleensä mene hukkaan, vaan vastaanottaja voi käyttää sen heti jouluna (tai laittaa sujuvasti kiertoon, jos ei itselle sovi). Antajana toki yritän ajatella ihmistä, joka lahjan saa ja sen verran pitäisi olla tunneherkkyyttä ja ihmistuntemusta, ettei pistä viinipulloa ongelmaiselle tai suklaata liikakilojen kanssa kamppailevalle.

Eikä asiakas tai kumppani edes yleensä odota lahjaa. Ainakaan näinä aikoina. Siksi pienikin joulumuistaminen on iloinen yllätys. Ja siinä toteutuu myös lahjanantamisen merkitys suhteenhoidollisena elementtinä: "Kiitos kuluneesta - jatketaanhan tulevaisuudessakin!"