torstai 2. kesäkuuta 2016

KUINKA PALJON TUNNETTA VOIKAAN LIITTYÄ LASITERASSIN HANKINTAA – OSA 2

Yhdeksän kuukautta. Se aikahan odotuksessa kuluu, kun ihmislapsi kehittyy alkiosta vauvaksi. Tällä kertaa sama aika käytettiin uuden lasiterassimme loppuunsaattamiseksi, sillä kommelluksia riitti.

Viime syyskuussa odotukset olivat korkealla - (alun tunnelmia voit takautuvasti lukea osasta 1.) Lasiterasseja tarjoavan Siestan ammattilaisia kävi katsastamassa isoa terassiamme, jonka halusimme kattaa laseilla. Mittauksia tehtiin ja suunnitelmia syntyi. Oli odottava fiilis ja lähtökohtana, että jouluna juomme glögit uudistuneella terassilla ja jonne joulukuusikin sopisi kuin nakutettu. 

Vaan niinhän siinä sitten kävi, että joulu tuli ja meni. Samoin uusivuosi ja pääsiäinen... ja vappukin alkoi lähestyä.

Lupaprosessi kangerteli ja kommunikaatio pätki

Syksyllä jossain kohdin alkoi jo selvitä, että noin puolellatoista neliöllä pinta-alarajoitukset ylittävä terassimme ei menisi läpi Helsingin kaupungin rakennusvirastolle pelkällä toimenpideluvalla. Sitä sieltä väkisin yrittivät tyrkyttää, mutta onneksi jo aiemmin kehumamme myyjä ja luottokontaktimme Siestalla eli Tea oli soittanut virastossa riittävän ylös ja selventänyt tilanteen. Eihän todellakaan ole mitään järkeä, että jo olemassaolevan kaiteellisen terassin pinta-alaa ei hyödynnetä järjen mukaan, vaan pakotetusti yritettiin katkaista lasitus kattamaan vain 20 neliötä. Siinä olisi jäänyt olohuoneeseen johtavan oven sivustoilla olevista ulkolampuista toinen lasituksen sisäpuolelle ja toinen olisi jäänyt yksinään valaisemaan lasituksen ulkopuolelle. Tai jos katkaisu olisi tehty terassin uloimman pitkän reunan suuntaisesti, olisi kulmassa tukitolppa lähtenyt lähes keskeltä pihanurmelle johtavia portaita. Oi byrokratian riemua!

Onneksi kiinteistöllämme on rakennusoikeutta jäljellä, joten lähdimme liikenteeseen rakennusluvan turvin. Mutta niin - 1,5 neliön ”ulkotilojen” takia. Ja lupakustannukset olivat myös hieman eri kuin toimenpideluvassa. Rakennuslupaprosessi toi arvattavasti osansa kaikesta viivästyksestä. Samaan syssyyn kuitenkin myös yhteyshenkilömme Tea loukkaantui ja jäi sairaslomalle useammaksi kuukaudeksi. Siinä kohdassa ilmeni, että prosessit Siestalla eivät olleet ihan hiottuja. Kommunikaatio asiakkaaseen osittain katkesi tai ainakin tökki pahasti. 

Joulukuun alussa tuli kuitenkin tieto, että lupa olisi herumassa. Sen meille infosi sairaslomalainen. Nyt voisi kuvitella, että hommat lähtevät rullaamaan. Valitettavasti ei. Siestalla odottelivat kuukauden, että rakennusviraston viralliset paperit olivat valmiit. Varsinaisia piirustuksia ei ollut siinä kohdin vielä tehty. Olimme sikäli asiakkaina nipottajia, että olimme vaatineet nähdä ja kuitata piirrustukset ennen kuin Siestalla tuotanto alkaa. Taas paloi aikaa!

Jos mieheni ja minä emme olisi olleet aktiivisia, kyselleet piirustusten perään ja halunneet tarkistaa niitä, olisi terassimme myös loppumetreillä ollut jotain ihan muuta kuin mittatarkistuksissa paikan päällä oli sovittu ja laattoihin tussilla ruksittu. Arkkitehti oli tehnyt omia ratkaisujaan toteutuksesta - yksinkertaistakseen ilmeisesti rakentamista. Vaan kun siinä juuri oli se juju, miksi paikan päällä oli käyty ja tarkasti mittailtu. Arkkitehdin uudispiirustuksilla ei myöskään olisi terassin liukuovet auenneet, koska kahva ei olisi mahtunut kulkemaan olemassaolevan parveketolpan ohi. Hän oli sujuvasti muuttanut kahvan "sormikoloksi", josta vetämällä myös oven saa liutettua auki. Niin varmaan juu, isoja ovia onkin kiva liikutella parilla sormella! Ei liene vaikeaa arvata, millainen savu nousi päästäni.

Tervetuloa asennusmiehet - rouvalla on yöpuku päällä

Mitään peruuttamatonta ei onneksi päässyt terassimme kanssa sattumaan. Piirustuksia palloteltiin niin kauan, että ne olivat alkuperäisten tarpeiden mukaiset. Niin lähtivät kuvat eteenpäin tuotantoon. Aina välillä kyselimme, koska asennus tapahtuisi. Meille oli luvattu yhtä, mutta lopputulema oli taas jotain toista. Pari virheellistä tekstiviestiäkin tuli, joista tämä rouva tuli vuoroin epävarmaksi vuoroin epätoivoiseksi. Viikkoa ennen vappua aloin jo hermostua. Olin kutsunut vieraita illanviettoon ja aikomus oli olla uudella terassilla. Näinköhän.

Vaan kyllä. Asennusmiehet soittivat vappuviikolla maanantaiaamuna hieman ennen kahdeksaa: "Nyt oltaisiin tulossa." Yöpuku päällä sopersin tukka pystyssä: "Tänne vaan, vaikka minulle kerrotun mukaan teidän piti kyllä tulla vasta huomenna." 

Terassi pystyssä - vappuvieraat sateelta suojassa

Rakennustyöt sujuivatkin sitten kohtuullisen sukkelaan. Mieheni oli sopivasti lomalla ja hän auttoi kahta asentajaa, vaikka näin ei sinänsä kyllä pitänyt olla. Mutta... 4 päivää aikaa ennen vieraita!

Kaikki sujui lopulta varsin mallikkaasti kamalasta sadekelistä ja kylmyydestä huolimatta. Pientä sadattelua tuli kyllä siinä kohdassa, kun piti viedä terassitakan piippu ja rännitykset laseista läpi. Niillepä ei ollutkaan reikiä. Myös yksi sivulasi uupui kuormasta. Työ tehtiin kuitenkin niin valmiiksi kuin mahdollista. Ja arvatkaapa - vappuna nautiskelimme terassilla kuohujuomaa viltteihin kääriytyneinä ja kynttilät takassa. Oli tunnelmaa!

Tässä kohdassa terassimme oli siis noin 90 % valmis. Vielä ei kuitenkaan oltu maalissa. Jätän osaan 3 tarinan lopun, jossa edelleen riittää kerrottavaa kokemuksistamme lasiterassin hankinnassa. Eikä sisustamisessakaan mennyt ilman hassuja sattumia.




Se on tässä vaiheessa kuitenkin jo sanottava, että kaikesta harmituksesta huolimatta olen kuitenkin tyytyväinen, että Siestalla vastattiin joka kerran yhteydenottoihimme ja kuunneltiin palautettamme. He yrittivät parhaansa ja olivat valmiita myöntämään sattuneet mokat - sekä ottamaan niistä opiksi vastaisuudessa. Ja mikä tärkeintä - heidän terassituotteensahan on aivan loistava. Se on jo tullut testattua!




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti